Tuli juuri 20 ikävuotta täyteen. Ei olo tunnu yhtään erilaiselta, ainakaan vielä. Juuri sopivasti sunnuntaipäiväkin, eikä voi käydä Alkossa urostelemassa asialla.
Tässä on muutenkin viime päivien aikana tapahtunut aika paljon kaikkea, enkä ole jaksanut kirjoittaa niistä. Koetetaan nyt ylimalkaisesti:
Tuossa oli
FME viime kuussa. 2007 olin viimeeksi ollut Kaapelilla ihastelemassa metallimaailman uutuuksia, joten tänä vuonna oli aiheellista lähteä uusiksi.
Eikku oli koulunsa kanssa käymässä Helsingissä sopivasti samana perjantaina, joten oli luontevaa jäädä meille kun muut lähtivät takaisin Kouvolaan. Liput oli ainoastaan perjantaiksi, koska lauantaina oli ystävänpäivä jonka halusin viettää Anne-Marin kanssa. Kaapelille ehdittiin suunnilleen kuudeksi katsastamaan illan ensimmäistä bändiä,
Grendeliä. Olin kuullut nimen jo ennen kuin muutin Helsinkiin, mutta innostuin siitä vasta kun pääsin nykyiseen työpaikkaani ja sain työkaverikseni bändin rumpalin, Jarkon, mies kun vastaa HeVi-osastostamme. Miehet vetivät hyvin ja vähälukuinen yleisö näytti pitävän. Setti oli vain puolen tunnin mittainen, mutta veikkaan ettei se olisi pidempänä toiminutkaan yhtä hyvin. Puolen tunnin roudaustauon aikana käytiin nopeasti kiertämässä messualue toista bändiä, 2007 Tuskassa ihastuttanutta
Misery Indexiä, joka oli vitun hyvä tälläkin kertaa. Settilista ei olisi voinut kovin paljoa parempi olla sen painottuessa mielestäni bändin parhaaseen uuteen Traitors-levyyn. Taasen tyhjän puolituntisen aikana käväistiin messualueella sekä ostettiin uunituoreet Tuskan-liput Infernon ständiltä. 15 euron alennus normaalihintaiseen lippuun nähden on kuitenkin ihan hyvin jo tässä vaiheessa vuotta.
Illan kolmas bändi,
Grand Magus on itselle ollut aina sellainen ihan kiva bändi, joten katsottiin parhaaksi lipua anniskelualueen puolelle. Grand Maguksen jälkeen jaettiin vuoden 2008 Finnish Metal Awardsit, jotka eivät sinällään kiinnostaneet paskaakaan. Aika menikin messualueella Grendelin ständillä paskanpuhumisessa Jarkon ja toisen työkaverini, Ramin kanssa. Illan seuraava bändi, Blakekaan ei ole koskaan iskenyt, joten haahuilin reilun tunnin messualueella ja ravintola Hima & Salin (Vai Sali & Himan, ketä kiinnostaa) puolella. Miittasin ensimmäistä kertaa illan aikana myös työkaverini Karetan sekä Piian, jotka tulivat suoraan töistä paikalle. Eikku oli hävinnyt jonnekin tapaamansa tytön kanssa, joten loppuilta meni Piian kanssa haahuillessa.
Chaosweaverin debyyttikeikasta en paljoa muista, jotain koneistettua deathiahan ne siellä soittivat. Odotukset kohdistuivat illan viimeiseen bändiin,
Ensiferumiin, jonka esiintyminen oli itselle ensimmäinen lajiaan. Äärimmäisen kovassa humalassa keikka olikin illan kovin, ja kaikki hyvät biisit kuultiin. Keikan loputtua jätin Piian juomaan kaljaa ja suuntasin Eikun kanssa narikoille. Päästiin nätisti ulos ja hölkkäiltiin 20N:n pysäkille, jolla päästiin Lasipalatsin eteen. Käytiin ilmeisesti McDonald'sissa syömässä, jonka jälkeen ilmeisesti hypättiin 92N:ään. Bussimatkasta en ainakaan muista paljon mitään. Kotiin tultuani olin hetken hyvissä tunnelmissa, kunnes oli pakko mennä oksentamaan. Hetken heiluttuani kävin nukkumaan.
Failasin perjantain, ei epäilystäkään. Pääsin ylös sängystä jonnekin muualle kuin oksentamaan vasta neljältä iltapäivällä, kun Anne-Mari tuli sanomaan lähtevänsä syömään. Pakotin itseni mukaan, mikä osoittautui ihan hyväksi ideaksi; olo koheni saman tien kun sai nugettia ja pirtelöä. Ranskalaiset jäivät yllättäen syömättä, ei vaan jotenkin maittanut.
Käytin tuossa viime viikolla auton katsastuksessa. Eihän se tietenkään mennyt läpi, paljon pieniä sähkö- ja mekaanisia vikoja ja yksi jarruletku hieman tihutteli nesteitä. Kori kuitenkin kunnossa. Toisaalta vaikka itse auto olisi ollut kunnossa, katsastajan olisi pitänyt hylätä auto maksamattoman ajoneuvoveron vuoksi; sain kyllä lapun jo joskus kuukausi sitten, mutta ajattelin ettei sen eräpäivä ole vielä. Corsalla ei kuitenkaan olisi saanut ajaa helmikuun 23. päivän jälkeen :D Jätin auton samaan pytinkiin huollettavaksi, tiedostaen täysin ettei tule olemaan halpa huolto koska laitettavaa on niin paljon. Noh, perjantaina soittivat että auto on valmis, reilun 900 euron setti. MAHTAVAA! Onneksi
Tapiola maksaa miulle vakuutusrahoja tuplasti tuon määrän ensi viikolla kun vien paperit toimistolle.
Maksamattomasta ajoneuvoverosta pääsemme kätevästi tapaus Mikkeliin: 21-22. päivä helmikuuta kävin
Miron kanssa Mikkelissä miittaamassa
Iiron. Pidettiin
Rush-iltama, eli kuunneltiin Rushia ja juomiskeltiin. Iiron opiskelijakämppä oli ensimmäinen ns. aito opiskelijaluola, jossa olen käynyt (muiden kämpät ovat olleet todella hulppeita) vanhaan kaupparakennukseen kustomoitu soluasunto. Keittiössä oli vielä alkuperäinen 70-luvun liesituuletin ja kaikki :D Lisäksi käytiin saunassa, jonka jälkeen oli illan pakollisen
Roller-keikan aika. Baarissa miitattiin mm.
Ulpu,
Outi ja pari muuta miseä. Tuli juotua kohtuullisen ärhäkkä humala, jonka takia piti lähteä vähän etuajassa kotiin.
Kun ehdittiin Iirolle takaisin, alkoi väsyttämään vietävästi. Rohmusin Iiron petauspatjan ja kävin nukkumaan lattialle kuitenkin täysin tietoisena muiden puuhista. Jossain vaiheessa alkoi vessattamaan, joten oli pakko nousta ylös ja lähteä paskalle. Vessassa menikin sitten jokunen tovi, koska en aluksi jaksanut nousta ylös pöntöltä ja lisäksi alkoi oksettaa, jonka seurauksena lavuaari meni tukkoon :D Siivosin sen kaljatuopilla, kts. Miron kuvaama
jälkipelivideo. Aamulla olikin sitten iloisena yllätyksenä ihan mainio olo. Matka takaisin Lappeenrantaan ja siitä edelleen Helsinkiin olikin sitten vähän normaalia värikkäämpi.
Iiro ja
Esa, yhteinen kaverimme ja Iiron kämppis, olivat lähdössä käymään kotikaupungissaan Kotkassa, joten he hyppäsivät kyytiin, eihän Kotkan kautta tule niin isoa kiertoa kuin jos ajaisi Kouvolan kautta. Myös
Ville napattiin mukaan, koska hän "muutti" Helsinkiin sinä viikonloppuna. Matka sujui hyvin Lemille asti, kunnes sain elämäni ensimmäiset sakot ylinopeudesta. LPR-Mikkeli -tiellä on 200 metrin pätkä, jossa rajoitus vaihtuu 60 km/h sen muuten ollessa 80 km/h. En ole näiden kahden vuoden aikana ajanut ko. risteysalueen läpi seitsemääkymppiä hitaampaa vauhtia. Nyt olisi kannattanut, koska bussipysäkillä oli siviiliauto tutkailemassa sekä seuraavalla pysäkillä poliisit odottamassa. Eihän siinä, omaa tyhmyyttä, helpostihan tuo olisi ollut vältettävissä. Loppumatkan ajelin rauhallisesti.
Lappeenrantaan päästyämme oli pakko käydä syömässä missäs muualla kuin Tuella. Pääsiväthän ulkopaikkakuntalaisetkin testaamaan. Matka jatkui Mirolle, jonne kaveri jätettiin ja ajettiin hakemaan kotonaan käymässä olevaa Anne-Maria. Lamposaaresta lähdettiin kohti Kotkaa, jonne Esa jätettiin keskustaan ja Iiro parinkymmenen kilometrin päähän keskustasta isänsä luo. Ville oli kyydissä koko loppumatkan Kontulaan asti, jonne hän meni yöksi
Ainolle. Myö taas Anne-Marin kanssa jatkettiin kotiin Kurkimäkeen :) Mikä tässä oli se pointti, oli se että auton käyttökiellon alkamispäivän ja ylinopeussakkopäivän välissä oli tasan yksi yö. Vähänkö olisi rapissut jos auto olisi ollut käyttökiellossa jo sunnuntaina :D
Palatkaamme kirjoituksen alkuun ja syntymäpäivätunnelmiin sekä siihen ettei tunnu syntymäpäivältä. Se johtuu siitä, tuli otettua varaslähtö juhlintaan. Anne-Mari lähti perjantai-iltana Lappeenrannassa käymään, ja jäin yksin kotiin, joten oli luontevaa täyttää kämppä kavereilla.
Eetu tuli miuta vastaan töihin, josta lähdettiin meille Alkon ja Kontulan Kontumarketin kautta. Myöhemmin seuraan liittyivät Jussi (Koldioxid) sekä
Noora Pukinmäestä. Puolisen tunnin päästä Aino kaverinsa
Villen sekä tämän Quintosh-Villen kanssa tupsahtivat ovesta sisään. Viimeinen osallistuja oli Quintoshin työkaveri Pirita, jonka kuskilla oli ilmeisesti paska navigaattori tai joka muuten vain oli vähän hukassa, koska neuvoa sai ja paljon.
Jonkin aikaa kuunneltiin musiikkia ja käytettiin kilpaa olohuoneen tietokonetta, kunnes tapahtui jotain minkä takia Noora pyyhälsi ovesta ulos Jussi perässään. Eivät tulleet enää takaisin. Noh, ei se menoa haitannut. Kello oli vähintään kolme kun Aino ja zaeri-Ville lähtivät kotiin. Neljän aikoihin päätettiin Quintosh-Villen kanssa käydä nukkumaan. Sammuin varmaan saman tien kun ehdin sänkyyn.
Aamulla olikin sitten varmaan pahin darra ikinä. Aluksi ei ollut kuin päänsärkyä, mutta siinä vaiheessa kun piti alkaa oksentamaan niin ei kyllä keho liikkunut ei mihinkään suuntaan. Lähdin eilisiltana ennen kuutta palauttamaan pulloja Kontumarkettiin matkalla firman bileisiin, enkä meinannut pysyä vielä siihenkään aikaan tolpillani. En pystynyt iltapäivällä syömään ruokaakaan kuin pari haarukallista. Juotavan jogurtin (ultimate darrajuoma!) sekä paketillisen kuivalihaa jälkeen olo oli jo sen verran kohtalainen että pääsin kävelemään Rastilan kartanolle juhlapaikalle. Juhlissa oli tosi mukavaa, kunnes... Olin juonut kolmisen annosta alkoholia, kun tajusin ettei tunnu missään. Lisäksi miksi vitussa pitää tulla ikävä toista ihmisiä aina väärissä paikoissa? Koko loppuillan istuin vain yksinäni itku kurkussa ja mietin ettei kotona ole ketään kun menee kotiin. Vittu. Olin kuitenkin odottanut noita bileitä sen kolmisen kuukautta.
Mistä pääsemmekin tähän tilanteeseen. Istun yksinäni kotona ja ikävöin. Onneksi ei mene montaa tuntia enää.
Loppukaneettina: Ei se Facebook ole niin perseestä kuin oletin. Se on itse asiassa ihan kiva palvelu.
np: Ichiko Furukawa, Makoto Tonosu - Moonlight